keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ned O'Keefen kurssi Kotikoskilla 25.-26.4

Vuosi sitten osallistuin yhtenä päivänä Nedin kurssille  Magdan kanssa. Koska minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa ylimääräinen passi, sain myös Rhosin lampaille. Tuohon aikaan Rhos ei ollut juuri lainkaan käsissä ja sillä oli suuri halu eläimille. Intensiivisyys ja ulkoasu pelottivat lampaita, jotka reagoivat koiraan voimakkaasti. Tämä taas aiheutti Rhosissa suuria tunteita ja se pyrki kontrolloimaan lampaita niillä keinoilla mitä se tiesi. Lyhyesti kiteytettynä homma ei ollut oikein hanskassa. Ned sai kuitenkin Rhosin minulle siihen tilaan, että pystyin/uskalsin alkaa viemään sitä lampaille myös itse. Ratkaisu oli osittain vedellä täytetyt vesipullot, joiden avulla koira saatiin irti kuplasta ja ajattelemaan.

Tänä vuonna kurssi oli kaksipäiväinen ja neljästä passista käytin lauantaina yhden passin Magdalle hakujen muistutteluun ennen kisakautta. Ned muisti Rhosin vuoden takaisesta. Hän halusi alkuun nähdä missä jamassa koira on tällä hetkellä. Bobbyn kurssin vaikutukset eivät kantaneet kovinkaan hyvin tänne asti, sillä treenaminen oli jäänyt yhteen kertaan. Muihin kurssin koiriin verrattuna Rhosin kohdalla tehtiin sellainen poikkeus, että Ned astui Rhosin ohjaksiin melkein heti. Alkuun yritin seurata mukana, mutta tehtävä osoittautui pian sen verran haastavaksi, että jäin seuraamaan sivusta. Ned työsti Rhosia kaikki kolme passia. Sunnuntain toisen passin lopussa Rhos teki jo yli 150 m:n hakuja, liikkui enimmäkseen flänkeillä avoimena ja jopa liioitellun hitaasti ja ajoi edellä. Loppuhuipennukseksi Ned lastasi Rhosilla lampaat traikkuun, mihin ne eivät halunneet mennä! Itse istuin viimeisen passin Anjan autossa (pieni mies oli joutunut henkisesti sen verran lujille, että oli parempi, ettei se tiennyt missä olin) joten missasin pahasti lastauksen. Pystyin vain muiden kurssilaisten reaktiosta sekä Nedin äänestä päättelemään mitä tapahtui.

Sain myöheemin Nediltä viestin, missä hän kirjoitti: i am delighted for you rhos is a smashing young dog for his age you will have lots of happy times with him and of coarse the odd not so happy times
smilehymiö

Kurssipellon laidalla, Pihlström eli Pirlo tarkkailemassa

Rhos ja Ned "aseet" valmiina

Kurssilaisia

Matin Puuhkan nostatusta. Kun liikutaan Pick Upilla, on koiralla enemmän työtä

Puuhka tasapainottaa

Näkymä Anjan autosta eli muut katsomassa lastausta

Ja minä istun edelleen autossa....

Elisalle kiitos tästä kuvasta

Pirlon huvipuisto

tiistai 5. toukokuuta 2015

Bobby 18.5 II passi ja 19.5

18.4 II passi


Kun otin Rhosin pellon laidalle ennen toista passia, se ei todellakaan ollut erityisen innokas seuraamaan edellisen koiran treeniä. Jatkoimme siitä mihin olimme jääneet. Alkuun vähän poispäinajoa, Bobby kaukana liinasta ptäen varmistaen stopin. Aika pian siirryimme peruskuljetusasetelmaan niin, että myös Bobby ja Anja kulkivat lampaiden edellä. Lampaat pitivät etäisyyttä meihin (ja nämä liikkuivat kevyesti koiran alta) ja koiran piti pitää riittävä etäisyys lampaisiin. "Stand" oli stand ja siihen asentoon pysähdyttiin ja siinä seistiin, kunnes toisin sanottiin (ja Bobbyn tavalla puhua, koira joutui välillä seisomaan useta minuutteja). Useinmiten Rhos pysähtyi oikeaan asentoon, mutta tippui osittain henkisestä väsymisestä maahan. Välilllä riitti, että otin askelia koiraa kohti ja se korjasi asentonsa. Toisinaan se ei kuitenkaan noussut tai lähti pyrkimään pois tilanteesta. Silloin joko kävelin  koiran luokse ja nostin Rhosin jaloilleen ja nyppäsin hihnasta sanoen painokkaan "standin" tai mikäli se oli liikkunut, palautin sen paikalleen, nyppäisy ja "stand". Minun ehti jo käydä koiraa hetkittäin sääliksi,sillä se oli henkisesti lujilla. Ehdin kuitenkin kerran nähdä pienen pilkahduksen Rhosin silmässä ja sillä samalla hetkellä se lähti laajalle kaarelle oikealle kiertääkseen kivikon päästäkseen lampaille. Koira sai juosta rauhassa ja minun piti vain juosta kohti liinaa. Liina kiristyi juuri sopivasti sähkötolpan kautta eli sain koiran pysäytettyä lähes juoksulinjalle. Kävelin rauhassa sen luokse, vein sen takaisin siihen kohtaan, mistä se oli lähtenyt ja napakka "stand". Koira sai hyvän opetuksen siitä, että se ei pääse painetta tai minua karkuun. Tämän jälkeen jatkoimme hetken ja treenin lpuksi Rhos sai lähestyä lampaita hitaasti ja painaa niitä aitaa vasten.

Askeleet kohti koiraa riittivät korjaamaan asennon

"walk on"

"stand"

"walk"

"stand"

19.4

 

Yövyimme toisenkin yön Sorundassa Majatalon yhteydessä olevassa mökissä, minne sai ottaa koiria sisään. Varauksen yhteydessä ei  kuitenkaan selvinnyt että mökistä puuttui sekä wc että vesi. Jos tätä pikkuseikkaa ei lasketa, oli majapaikka ihan siisti ja vastapäinen pelto tarjosi hyvän pissatuspaikan.

Mökki oikealla, kuva Majatalon yläkerrasta.

Sunnuntaina otin ensimmäiselle passille Rhosin. Pyysin Bobbyn näkemystä siitä, kuinka lähtisin rakentamaan hakua. Bobbyn ajatus oli opettaa Rhos flänkkäämään lampaiden ympärillä hitaasti ilman, että se saa ottaa kontaktia eläimiin. Tämä rakennetaan ajopiiskan (ja liinan) avulla sitkeää ja hidasta painetta käyttäen. Koska Rhosilla ei ole piiskaa käytetty, piti se ensin esitellä sille. Vein Rhosin lähemmäksi aitaa ja liina pantiin kiertämään tolpan ympäri  eli itse seistään koiran edessä, mutta koiraa pystytetään tarvittaessa pysäyttämään tai vetämään taaksepäin). Rhos oli valmiiksi hyvin varuillaan ja kun jätin sen yksin, se meni aidan viereen istumaan. Kutsuin sen pois aidalta. Bobby lähti kävelemään kohti koiraa piiskaa hitaasti  pyöritellen. Piiskan liikkeen ei todellakaan ole tarkoitus olla kova viuhahdus, vaan hidas ja painostava ja sitä kautta koiralle epämiellyttävä. Kun Bobby oli esitellyt piiskan Rhosille, väännettiin sille vielä käyttäytymismalli liinalla. Lähdin kävelemään Bobbyn ohjeiden mukaan kohti koiraa piiskaa hitaasti heilutellen. Tullessani lähemmäksi aloin osoittamaan piiskalla kohti koiraa. Samanaikaisesti Bobby veti liinasta ja laittoi koiran peruuttamaan alta.

Tämän jälkeen Bobby otti Rhosin haltuun. Rhos pysäytettiin reilun 10 m:n päähän lapaista ja hitaalla piiskan heilutukselle Bobby sai sen kääntämään pään irti lampaista. Rhosille annettiin mahdollisuus lähteä flänkille ja Bobby liikkui lampaiden lähellä. Välittömästi jos Rhos katsoi lampaita se pysätettiin ja Bobby käänsi sen paineella kokonaan pos lampailta. Palkaksi sille annettiin mahdollisuus irroittaa ja lähteä flänkille. Bobby työsti tätä pitkään. Alussa yritin pysyä mukana kuviossa, mutta jossain vaiheessa vain seisoin syrjässä. Kun flänkkeihin liitettiin suunnat, kiihdytti koira välittömästi vauhtiaan. Bobby vaati sitä kuitenkin pitämään sitä hitaan temmon ja Rhos sai liikkua joko ravilla tai hyvin hitaalla laukalla. Katsetta ei saanut kääntää lampaisiin. Ajatuksena on, että Rhos oppii liikkumaan rauhallisena ja hätäilemättä lampaiden ympärillä ja samalla oppii kuinka paljon se itse vaikuttaa eläimiin. Liina oli jatkuvasti apuna ja kertalleen se jouduttiin palauttamaan lampaiden toiselta puolelta, kun se karkasi tasapainoon.

Treenisessiot olivat Rhosilla pitkiä ja henkisesti rankkoja. Ajoittain koira näytti siltä, että se lopettaa kokonaan paimentamisen ja kertalleen se yritti lähteä pellolta. Kuitenkin aina kun Rhos pääsi lampaiden lähelle ja pääsi työstämään niitä se oli heti täysillä mukana. Asenne vain oli parempi ja koira jaloillaan, jolloin se oli vähemmän uhkaava lampaille liikkeelle lähtiessään.

Viimeisen passin otin Magdalla. Halusimme saada oppia Bobbylta isojakoon eli sortteeraukseen, sillä Bobby on todella hyvä siinä. Onneksi olin seurannut Anjan ja Coelin treeniä vierästä, sillä Magda ei ollut hyvä. Magdalla on takana pitkä treenihistoria ja siihen on mahtunut myös asioita, joita olisi voinut tehdä toisin. Miehen läsnäolo, aktiivinen liikkuminen ja osallistuminen lampaiden järjestelyyn paineistivat ilmeisesti Magdaa. Se otti käskyjä huonosti vastaan, jätti jopa noudattamatta niitä (Magdalle erittäin harvinaista). Yhteen vasempaan jouduin antamaan useamman käskyn ja siinä vaiheessa koira ryntäsi ahtaasti koko hallussa olevan porukan ympäri. Magda oli huono ja minä menin lukkoon, enkä saanut sitä mitä olisin toivonut. Lopuksi otin viisi lammasta ja jaoin nistä kaksi, joita ajoin pellolla. Magda teki hyvän ja tehokkaan jaon, ajoi ja vielä häkitti lampaat ongelmitta. Bobby oli vilpittömän ihmeissään siitä, että sekä minä että koira osasimmekin jakaa ja ihmetteli kuinka sortteeraus saattoi olla niin huonoa.

Coel, Bobby ja Anja

Treenitahti ei hirveästi lampaita stressaa

Magda ajamassa kahta jaettua lammasta

Magdan passin jälkeen pakkamissemme koirat autoon ja lähdimme kohti satamaa.
Kurssista jäi paljon pohdittavaa. Ruotsalaisista koirista emme hirveästi saaneet irti. Bobby kyllä kertoi aina koirasta, mutta treeniä oli silti vaikea seurata. Passit eivät olleet kaikille koirille tasaisia. Rhos sai paljon treeniaikaa ja Bobby piti sekä koirasta että halusi työstää sitä, Jaloille nosto oli todella hyvä, itse en olisi sitä vielä tässä koulutuksen vaiheessa lähtenyt tekemään. Liinasta olisi paljon hyötyä, mutta en tiedä kuinka kymmeniä tai satoja metrejä pitkä liinaa toimisi meidän peloilla. Asenteen muokkaus on hyvää ja ajopiiskaa pystyn varmasti jatkossa hyödyntämään. Se, että saanko koiraan samaa oikeaa painetta ja osaanko höllätä paineen oikein ajoitettuna, on sitten eri asia. Katsotaan mitä jää käteen.

Hyttien siivous oli kesken eli ensimmäiseksi jouduttiin siiderille

Väsynyttä porukkaa. Viisi koiraa mahtuu yllättävän pieneen tilaan.

Zac (joka pyörähti Evalla lampailla) ja Rhos

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Treeniä ja Bobbyn kurssi Ruotsissa 17.-18.4

Paimennuskauden aloitus länsinaapurissa on muodotus jo lähes traditioksi. Viime keväänä olimme Jessican Dewin, Sinin, Magdan ja Rhosin kanssa Lena Karlssonin luona Smålandissa. Tällä kertaa Anja oli ilmoittanut meidät Bobby Dalzielin kurssille viikonlopuksi ja sopinut perjantain treenipäiväksi.

Turunlinnan puisto on tullut vuosien varrella koirille tutuksi
Rhy ja Rhos

PERJANTAI aamuna ajelimme sateessa kohti Uppsalaa. Eva Karlsson oli sopinut Lena Brunin kanssa yhteistreeneistä Grandis Lamm-tilalla, jossa Lena toimi lampurina. Tarkoitus oli treenata "look backeja" isolla pellolla. Kun saavuimme perille oli pahin sade onneksi jo ohi, mutta tuuli oli kova. Pelto ei ollut mikään erityisen suuri, pidempi haku max 250. Olimme odottaneet jotain kivojakevyitä  ruotsalaisia lampaita, mutta meitä odottikin dorset-texel risteytykset, joilla oli kohtuullisen kova veto takaisin laumaan. Lyhyesti tiivistettynä treeni ei vastannut odotuksia. Meidän koirilla (Magda, Rhy, Coel) ei ollut ongelmia liikuttaa (purematta) lampaita, osalla ruotsalaisista kyllä.
Treenistä: lähetin Magdan ensi oikealla. Se jätti kaaren vajaaksi ja kovasta vastatuulesta johtuen en saanut pillillä korjattua kaarta, puhumattakaan, että koira olisi lähtenyt nostamaan. "Magda, Magdalla" sain koiran viimein liikkeelle. Alun se tuli ärsyttävän kovaa flänkäten, ennen kuin sain sen kuulolle. Vaikka toinen lauma tuotiin piilosta, tiesi Magda mitä oli tulossa. Kun yritin korjata sen linjaa oikealle, lähti Magda ennakoimaan kääntöä ja heitti irti lampaista ja etsi toista laumaa. Koska kohta oli täysin väärä, se leikkasi linjan. Pitkän taistelun jälkeen pakotin sen aina takaisin ko porukkaan ja vasta neljännellä kerralla sain sen lähtemään oikein. Siitäkin kerrasta jäi fiilis, että koira ehti kääntymään ennen käskyä... Treeni ei ollut hyvä Magdalle, mutta ei se muiltakaan ongelmitta sujunut. Koska lampailla oli kova veto takaisin, lähti ensimmäinen porukka käytännössä koiran perään heti kun koira päästi irti. Tämä taas tarkoitti sitä, että apukoira oli pakko lähettää ottamaan haltuun ensimmäinen porukka asap. Tämä taas häiritsi usein treenaavan koiran toista nostoa. Meille riitti yksi haku per koira.

Magda pitämässä kakkosporukkaa piilossa

Grandis Lamm

Näiden treenien jälkeen suuntasimme Evan luokse Seglingen tilalle. Tällä kertaa treenasimme leppoisissa tunnelmissa kevyillä ja liikkuvilla lampailla. Rhosin ensimmäinen passi oli hetkittäin aika haipakkaa. Se onnistui ärsyttämään/säikyttämään lampaat heti ensikosketuksessa, minkä jälkeen lampaat päättivät olla luottamatta siihen.Toisella passilla otin itseäni niskasta kiinni ja ajoin Rhosia koko ajan ajan "sormi silmässä". Tämä sujui jo huomattavasti paremmin ja lampaat pysyivät rauhallisina. Kertaalleen se kävi kääntämässä häkissä olleiden uuhien luokse juoksevan uuhen oikeinkin hyvin. Passi ei ollut erityisen pitkä, sillä jatkuva keskittyminen oli minulle todella haastavaa.
Magdan kanssa tein muutaman lyhyehkön haun ja ajoimme ylipäätään kaikilla muilla koirilla kuin Rhosilla "rataa". Vetokohdassa meni minulta molemmilla kerroilla ajoitus väärin ja menetimme lampaat häkille. Loppukevennykseksi Eva sanoi meille minkä väriset lampaat jätetään porukkaan sortteerauksen jälkeen. Magda teki sen tuurilla heti alkuun jakona, mutta jatkoin valuttamista niin, että sille jäi vain yksi uuhi pidettäväksi. Tämän leppoisan vierailun jälkeen suuntasimme Tukholman eteläpuolella Sorundaan.

Eva, Anja ja dorper karitsa




LAUANTAINA suuntasimme Inge ja Kåre Tallbäckin tiluksille. Anja on ollut aiemmin sekä Bobbyn kurssilla että hänen luonaan Skotlannissa treenamassa Braella. Minulle Bobby oli uusi tuttavuus. Alkuun näytin mitä Rhosin kanssa on tehty. Olin jotenkin puolivillainen ja omalla sijoittumisella sain vain vähän painetta koiraan. Bobby halusi, että lähetän Rhosin hakemaan lampaat ja annan sen tuoda ne minulle puuttumatta lainkaan sen tekemiseen. Rhos lähti asiallisesti, mutta silmä veti sen sisään lopussa. Se tuli vauhdilla lampaiden taakse ja toi ne minulle kohtuullisen kovaa. Tämän jälkeen alkoi Rhosin työstö. Bobby halusi, että se nostetaan jaloilleen (samaa mieltä!), sillä sekä mennessään maahan että noustessa ylös se liikkuu kuin lentokone kiitoradan päässä ja painostaa/säikyttää lampaita. Tämän lisäksi Rhos saa ottaa kontaktia lampaisiin ainoastaan ollessaan oikealla asenteella.
Rhos laitettiin pitkään liinaan ja pyysin sitä ajamaan lampaita. Bobby piti liinaa ja seurasi Anjan kanssa kauempana. Bobbyn ohjeiden mukaan sanoin Rhosille "stand". Koska koira ei osannut käskyä ennestään, se meni maahan stopin kuullessaan . Bobby veti sitä liinasta taakse päin saadakseen sen nousemaan. Jos tämä ei auttanut. Kävelin minä koiran luokse, nostin sen jaloilleen ja sanoin painokkaasti "stand". Koira meni alkuun hyvin epävarmaksi, mutta koska halu paimentaa on niin suuri, päästiin harjoitusta vaikeuttamaan jo ensimmäisellä passilla. Siirryin peruskuljetusasetelmaan Bobbyn ja Anjan jäädessä pitkälle taakse (koira ei osaa yhdistää liinaa eli epämiellyttävää tunnetta & apuhenkilöä). Tämä astelma on jo huomattavasti vaikeampi, sillä koiran intensiteetti kasvaa, kun ohjaaja on lampaiden toisella puolellla. Koska Bobby puhuu niin paljon oli treeni erittäin haastava. "Stand" käskyn jälkeen koiran oli välillä seistävä useita minuutteja paikoillaan ja jos se liikkui tai vaihtoi asentoa, kävelin sitä kohti. Joskus tämä riitti korjaamaan koiran asennon ja silloin otin heti paineen pois eli palasin takaisin. Välillä piti mennä sen luokse, palauttaa se oikeaan kohtaan ja nypätä pannasta ja antaa uusi painokas "stand". Passin loppuun kävelin nurkkaan ja Rhos sai pitää minulle lampaita pakoalueen rajalla. Bobby halusi kuitenkin vääntää käskyä koiralle rautalangasta ja minun piti työntää lampaat pois nurkasta aitaa pitkin. Oli selvää, että Rhos lähti pysäyttämään niitä, joten "stand" sai taas lisävahvistusta.

Käyttöohjeita. Etualalla Jak

Rhos

Bobby kokeilee Coelia ahtaassa

Coel on täysin peloton ja hakee lampaisiin katsekontaktia

Ennen toista passia Rhos ei halunnut edes katsoa pellolle

JATKUU....

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Rhosin testi

Koska Ruotsin reissu lähestyy vääjäämättä ja koira viettää edelleen enemmän tai vähemmän tylsää elämää, ei minulla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää Rhos lampailla. Ajoin Waltarin Eijalle ennen iltavuoroa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta oli kiva saada koiralle tuntumaa lampaisiin, mutta vähän hirvitti kuinka paljon se on ehtinyt patouttamaan kaikkia tämän hetkisen elämän myllerryksiä. Huoli oli onneksi turha, sillä koira tuntui ehkä paremmalta kuin koskaan :)

Treenasimme lauta-aidatulla pellolla. Treeniporukasta Eija oli erotellut meille todella toimivan ryhmän. Mukana oli yksi vanhempi uuhi ja loput olivat nuoria, vähän paimennettuja risteytyksiä. Ne reagoivat koiraan hyvin, eivätkä hakeutuneet ihmiseen. Koska  loppuporukka oli samalla laitumella katoksen yhteydessä olevassa aitauksessa, joutui koira tekemään koko ajan töitä.

Ensimmäisessä setissä teimme ihan perusflänkkitreeniä, vähän peruskuljetusta ja irroituksia aidasta. Kokeilin Rhosin kanssa myös poispäin ajoa, mutta se oli Hopolle haastavaa vedon takia. Halusin, että koira ajattelee itse, joten Rhos sai haastetta treeniin. Sen piti käydä irroittamassa treeniporukka katoksen aitauksen kulmasta, missä loput lampaat seisoivat aidassa kiinni toisella puolella. Lähetys oli oikealle (tässä tapauksessa etäisyys ehkä 30-40 m) ja avatakseen kaarta tarpeeksi, piti koiran hypätä ojan yli metsikön puolelle. Rhos yritti lähteä liian tiukkaan, mutta pysäyttämällä ja uudella käskyllä se aukaisi ok. Se lähti  lujaa, mutta himmasi itse vauhtia lähestyessään lampaita. Se lähestyi aitaa pitkin (yhdellä kertaa tarvitsi uuden suunnan) ja lampaat reagoivat koiraan sekä aitauskessa että sen ulkopuolella. Seuraava haaste tuli siinä, kun osa treeniporukasta irtosi keskemmälle laidunta ja osa lähti juoksemaan puolikaaren muotoisen aitauksen reunoja. Rhosin korvien välissä surisi, mutta niin se vain kokosi lampaat minulle, vaikka yksilöiden välinen etäisyys oli kymmeniä metrejä. Aiemmin alkutreenistä vanhempi uuhi oli kokeillut pääseekö Rhosista läpi ja Rhos oli onnistunut palauttamaan sen porukkaan. Tämä helpotti haku/kasaamisharjoitusta, sillä nyt kenelläkään ei ollut ylitsepääsemätöntä vetoa.

Rhos sai levätä hetken ja lähetin Magdan aitauksen ulkopuolelta vastapäätä katosta täysin sokkona oikean kautta hakemaan lampaita Päivin Penni-pentuselle. Magda päätyi hyvin oikeaan paikkaan, mutta oli vaikeassa tilanteessa. Sen piti ymmärtää, että osa lampaista on aitauksessa ja saadakseen tuotua oikea porukan, sen pitää kiertää aitaa kello yhdeksää ja pystyäkseen nostamaan lampaat minulle, kuljettaa niitä ensin 90 asteen kulmassa oikealle aitauksen ohi ja vasta sen jälkeen se pystyy tuomaan ne. Katoksen takia minulla ei ollut mitään näköyhteyttä koiraan, joten helpotin aavistuksen Magdan tehtävää liikkumalla itse laitumen ulkoreunaa oikealle ja kannustamalla tunnetuksi tulleella "Magda, Magdalla". Lopulta hyvin lyhyen ajan kuluessa näin liikettä ja Magda toi tyytyväisenä treenilampaita minulle. Tein vielä poispäinajoa kertaalleen edestakaisin laitumen reunaa vasten niin, että vedon lisäksi Eijan Simi pyöri aidan vierellä. Oikea ajopaikka löytyi varmaan kymmenen metrin päästä aidasta ja Magda työsti lampaita linjalla mallikkaasti. Magdan osuus kesti vain muutamia minuuteja. Tämän jälkeen se piti Penni-pentuselle lampaita kasassa. Penni on nyt 4kk ja kohtaa lampaat tosissaan ja häntä tiukasti vatsan alla. Hyvä Penni!

Rhosin toinen setti oli kevyempi. Aluksi vähän flänkkiä ja sen jälkeen kokeiltiin ajoa aitaa  vasten, mutta  se oli vielä kovin haastellista. Lopussa treenattiin aidasta irroitusta niin, että lampailla oli vetoa. Alkuun Rhos tiukensi flänkkejä, mutta oivalsi itse, että laajentamalla flänkkiä, kontrolli elämiin säilyi paremmin. Annoin myös kolmesti lampaiden lähteä vetoon. Yksi nuorista tarttui aina hanakasti tlanteeseen, mutta Rhos kävi sen  kääntämässä vauhdista takaisin. Kahdesti se leikkasi linjan, mutta kolmannella piti ehkä paremmasta lähtöasetelmasta johtuen saman puolen. Vain ensimmäisellä kerralla varoitin koiraa ylhäällä.


Koska Eijalta ei ole kuvaa, laitan tähän kuvan viime talven Elma-messujen näytöksestä. Kun katsoo koiran ilmetta, voi vain kuvitella paljonko minä nautin tilanteesta....


"Rento-Rhos"- not ja suffolkit

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hiljaiseloa

Magda jäi pääsiäislounaalta anoppilaan juoksu-evakkoon Decon kanssa. Se ruoja oli ikävöinyt kahtena ensimmäisenä yönä jonkun verran. Pöljä eläin. Kotiin ne tulivat perjantaina. Rhos oli alkuun hyvinkin hekseillään, mutta rauhoittui jo eilisen aikana.

Rhosin jalka on pysynyt oireettomana. Koska mun oma kinttu eli tarkemmin kantapää reistaa edelleen, ei täällä kummoisia lenkkejä ole tehty. Viikon päästä korkataan varsinaisesti paimennuskautta, joten sen näkkee sitten. Täytyy pitää peukut ylhäällä!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

31.3 Rönnäs

Koska karitsoinnit ovat vain kerran vuodessa, pitää vapaapäivät käyttää hyödyksi. Tälläkin kertaa kuivitimme alkuun Magdan kanssa, minkä jälkeen oli luova suunnittelutauko. Lampaita järjesteltiin uusiksi ja Samulin ohjeiden mukaan siirsimme Anjan kanssa lopulta kolme uuhi-karitsaporukkaa ja yhden setin synnyttämättömiä uuhia uusiin karsinoihin. Kaksi siirroista tehtiin lampoloiden välillä. Isä ja poika eli Rhy ja Rhos istuivat autossa älyköiden (Magda, Coel) tehdessä töitä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, joten siirrot olivat varsin sujuvia. Vain kertaalleen Magda jäi vahingossa uuhen ja karitsan väliin ja sai sen tuta nahoissaan.

Tänään synnytystahti oli kiivas. Hallissa taisi synnyttää vain yksi uuhi, mutta pihatossa oli Gottfried-päls ahkeroinut kunnolla niin, että kahdeksan synnytystä tuli hyvin lyhyen ajan sisään. Yksi synnyttäneistä oli sellaisessa maidossa, että siltä sai (lue; sitä joutui lypsämään) ternit useammallekin karitsalle.
Taas kerran tuli todettua myös se, että kirjalliset työt eivät ole minua varten. Synnytysten ylös kirjaaminen oli huomattavasti haastavampaa kuin esimerkiksi lypsäminen.

Koska Rhos on pysynyt täysin oireettomana, pyöräytin sen todella lyhyesti sisällä ja teemana oli rauhallinen ravitempo flänkeillä. Tarkoitus oli kuivittaa treeniuuhet Rhosin kanssa, mutta mukavauussyistä päädyin Magdaan.

Emäntä itse oikaisemassa jalkoja - huomaa etusorkka



Sama kaksikko muutaman tunnin kuluttua

Taatusti tuoretta

Pääsiäiskoristeet



Muistutus minulle

Magdan juoksu alkoi viime keskiviikkona eli 25.3. Juoksuväli oli yli 8 kk. Toistaiseksi tilanne on kotona rauhallinen ja Rhos ottaa hyvin vähän hajua Magdasta.

Magda on siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta.